Sensomotorinen valmennus Oulussa

Sammumattomat primitiivirefleksit vaikuttavat hyvinvointiin ja hermostoon laajasti

Noin 60-70% aikuisväestöstä on hermostossaan aktiivisena jokin tai joitakin turhia liikemalleja, joita kutsutaan myös primitiivireflekseiksi. Ne voivat aiheuttaa monenlaisia haasteita niin kehon kuin mielen tasolla.

Sensomotorisessa valmennuksessa kartoitetaan erilaisten kehollisten testien avulla aktiiviset primitiivirefleksit. Tulosten perusteella tehdään yksilöllinen hoito- ja harjoitussuunnitelma refleksien integroimiseksi, jotta kehomielen haasteet saadaan helpottumaan.

Refleksi- ja hermostotyöskentely ovat vaikuttavia ja tehokkaita keinoja luoda vapaampi hermosto, joka ei stressaannu, uuvu ja vajoa yli- tai alivireyteen. Samalla nämä ovat oiva tapa luoda parempaa kehomieliyhteyttä ja lempeämpää suhtautumista itseen.

Sensomotorinen valmennus käytännössä

Sensomotorista valmennus ei ole varsinaisesti pikamatka vaan pidempi prosessi. Kun lähdemme työstämään aktiivisia primitiivirefleksejä sekä aktivoimaan spastisia eli asentorefleksejä, menemme hermostotasolle, aivorunkoon ja hermoyhteyksien äärelle. Siellä muutokset eivät tapahdu sormia napsauttamalla, joten refleksityöskentely on usein pikemminkin kuukausien kuin viikkojen työ.

Prosessin kestoon vaikuttaa työstettävien refleksien määrä ja voimakkuus sekä oma sitoutuminen. Säännöllinen kotiharjoittelu sekä hoitokäynnit nopeuttavat prosessia.

Sensomotorinen valmennus etenee vaiheittain. Ensikäynnillä kartoitetaan hermoston yleistila sekä testataan yleisimmät primitiivirefleksit. Harvinaisemmat refleksijäänteet voi testata luotettavammin kun kumulatiivisemmat ja voimakkaammat primitiivirefleksit (kuten moro, babinski, FTG ja TLR) on sammutettu.

Käynniltä saatavia noin 5 minuuttia arjesta vieviä kotiharjoitteita olisi hyvä tehdä säännöllisesti viitenä päivänä viikossa. Kaikki ohjeet ovat yksilöllisiä. Jatkokäynneillä olisi hyvä käydä 3-5 viikon välein. Näillä käynneillä kartoitamme refleksitilannetta, teemme sekä tauluharjoitteita että spesifejä refleksiharjoitteita ja tasapainoitamme hermostoa. Refleksityöskentelyä voi tehdä myös ilman jatkokäyntejä, mutta tällöin eteneminen eli refleksien integroituminen on usein huomattavasti hitaampaa.

Mitä primitiivirefleksit ovat?

Sensomotorisessa valmennuksessa kartoitetaan yksilön primitiivirefleksejä, joiden tulisi olla sammuneina sekä spastisia eli asentorefleksejä, joiden tulisi olla aktiivisina. Primitiivirefleksit ovat tarpeellinen ja välttämätön osa yksilön kehitystä kohtuaikana sekä varhaislapsuudessa. Ne auttavat vauva-ajan eri kehitysvaiheissa, kuten ryömimisessä, konttaamisessa sekä silmä-käsikoordinaation kehityksessä. Primitiivirefleksien tulisi kuitenkin kypsyä pois, jotta ne eivät jää aktiivisina kuormittamaan hermostoa.

Primitiivirefleksit aikuisuudessa

Yleensä primitiivirefleksit kypsyvät pois kehityksen edetessä, mutta aina ne eivät pääse kehittymään ja sammumaan. Syitä tähän voi olla esimerkiksi väliin tai liian lyhyeksi jäänyt refleksin harjoittelu. Aktiivisiksi jääneet refleksit aiheuttavat ylimääräisiä ja turhia liikemalleja, jotka kuormittavat hermostoa ja voivat aikaansaada monenlaisia haasteita.

Primitiivirefleksit voivat aktivoitua myös nuoruudessa tai aikuisuudessa uudelleen. Tähän on usein syynä jonkinlainen trauma. Käytännössä trauma voi olla fyysinen, kuten kolari, raju kaatuminen, päävamma, leikkaus tai psyykkinen, kuten läheisen kuolema, pitkittynyt stressitila, aktivoitunut lapsuuden trauma tai muu fyysinen tai psyykkinen tapahtuma, joka on ollut siinä hetkessä liian suuri käsiteltäväksi ja integroituakseen osaksi ihmisen psyykettä.

Primitiivirefleksien aiheuttamia haasteita

Refleksijäänteet voivat näkyä monina erilaisina haasteina. Esimerkiksi uupumisena, erilaisina kiputiloina, pelkoina, levottomuutena, ahdistuksena, impulsiivisuutena, aggressiivisuutena, levottomuutena, tunnesäätelyssä, yliherkkyyksinä, lukemis- ja oppimisvaikeuksina, vatsavaivoina, heikkona vastustuskykynä ja näkövaikeuksina.

Lapsilla haasteet näkyvät usein oppimisessa, keskittymisessä, käytöshaasteina, tunnesäätelyn vaikeutena, erilaisina motorisina haasteina ja yökasteluna.

Mihin sensomotorinen valmennus pohjaa?

Sensomotorinen valmennus perustuu toiminnalliseen neurotieteeseen ja sensoriseen integraatioterapiaan. Se on Suomessa melko uusi asia, vaikka esimerkiksi toimintaterapian maailmassa sitä on hyödynnetty jo pitkään upein tuloksin. Menetelmä saa jatkuvasti lisää suosiota ja yksityisiä palveluntarjoajia on useampia.

Menetelmää ovat kehittäneet useat ammattilaiset, kuten amerikkalainen aistitiedon kehittymisen uranuurtaja Jane Ayres, englantilaiset neuropsykologi Peter Blythe ja psykologi Sally Goddard, ruotsalaiset psykiatrian tohtori Harald Blomberg ja liiketerapeutti Kerstin Linden sekä australialainen kinesiologi
Moira Dempsey.